Tässäpä vihdosta viimein, kauan odotetut kuvat "isosta" Viivistä. Isohan se ei toki ole, eikä varmaan kovin isoksi ikinä kasvakaan, mutta vaikka koko on pieni, niin egoa riittää sitäkin enemmän. ;) Tämä se on varsinainen Tiger of Karuna! Raitojensa lisäksi tiikeriä löytyy Viivin luonteesta. Jo pentuna Viivin luonteen  silmiinpistävimmät ominaisuudet olivat suunnaton rohkeus ja itsenäisyys, ja iän myötä siihen on tullut lisäksi läjäpäin arvokkuutta ja omantunnonarvoa. Viivin jo pentuna saama lisänimi Villitiikeri on siis enemmän kuin osuva yhä edelleen. Näillä kuvilla osallistun siis tämän kertaiseen kissakuvahaasteeseen, jonka aihe on nimi. :)

Tässä tiikerimäinen taidonnäyte vaanimisesta:

Tarkka katse keinun alta:

Paras paikka vartioida valtakuntaa on kuitenkin lämpöisellä
talonseinustalla (mitä kuumemmaksi aurinko on sen paahtanut, sitä parempi):

Varo vartioivaa tiikeriä! GRRRRRAUH! (No ei vaiskaan, komia haukotushan se vaan siinä... :))

Woe woe woe kun mie en ehi tänne! Tässä on taas tänäkin kesänä menny kaikki vähätkin vapaa-ajat aika tiiviisti pitkin Suomea radoilla ja varikoilla ja tietysti ratojen varsilla kamera naaman edessä. Pärrä eestä, pärrä takaa, pärrä ei sentään istu, mutta valitettavasti joskus makaa (useimmiten onneksi vältytään isommilta ihmisvahingoilta...). Täällä ollaan kuitennii hengissä, ettäs tiiätte! :D Ja niin, tiimin edesottamuksista voi lueskella tuolta vmtt:n blogista ja blogista on linkki tietysti myös kotisivuille ja siellä on sitten tarkempaa esittelyä, pistetaulukoita, kuvia kisoista jne jne jne.

Mä oon tännekin pari kertaa laitellut kirjavinkkejä, mutta parhaat kirjavinkit löytyy kuitenkin säännöllisesti päivittyvästä KIRJAVINKIT-blogista. Sinne siis! :) Ilokseni huomasin pari päivää sitten myös kirjavinkkarin tykästyneen Komisario Koskiseen, joka on ehdottomasti mun kirjallisuuden suosikkihahmo ihan ylitse muiden. :) Alkaa tuo oma isäntä kohta mustasukkaiseksi kun kuulemma tulee kohta koko fiktiivinen pollari korvista pihalle mun pajatuksen myötä, puhumattakaan että suorastaan hyrisen kirjoja lukiessa. :D No, mää emmyännä mitään! Se vaan kuvittelee. ;) (Vaikka on se Koskinen vaan rakastettava ja sympaattinen suomalainen jörrikkä. ;D Hieman juro mutta aina oikeuden- mukainen.)

Tykkään myös erityisesti siitä, että Koskinen ei ole kertaakaan yhdessäkään kirjassa jämähtänyt paikoilleen, vaan jokaisen kirjan myötä henkilökuvaa on viilattu ja se on koko ajan rakentunut uskottavammaksi ja uskottavammaksi. Koskinen on todella aidon tuntuinen poliisi, joka ei ole arkisten asioiden yläpuolella vaan alun kirjojen avioliitto on matkan varrella särkynyt, sen jälkeen naisia on ollut mutta pysyvää suhdetta ei ole löytynyt, työurallaan Koskinen on edennyt konstaapelista komisarioksi, Koskisen pojan kasvua seurataan myös ohimennen ja vaikka jutut lopulta aina selviävätkin, tekee Koskinen kuitenkin myös virheitä ja on kaikin puolin muutenkin varsin inhimillinen ja käynyt kirjojen myötä läheiseksi henkilöhahmoksi.

Lisäksi ns. "Mansen plikkana" kolahtaa ja kovaa kerrassaan elävä Tampereen kuvaus. Viimeksi lukemassani kirjassa (Sana sanaa vastaan) olin sivulle 14 mennessä jo niin syvällä kirjan syövereissä, että tunne oli kuin olisi itse fyysisestikin istunut Plevnassa Koskisen ja Pekin vieressä. Likeltä piti etten polttanut suutani kuumassa teessä parvekkeella iltaa istuessani ja lukiessani, kun muki oli ajatuksissa jo muuttunut olutlasiksi. *pyörittelee silmiään*

Ja tottakai on mainittava ehdottomasti se, että Koskiskirjoissa ei nähdä pääosissa ammattirikollisia, vaan pääosassa on ihan tavallisia ihmisiä, jotka ovat enemmänkin ajautuneet epätoivoisiin tekoihin, kun muuhun ei enää ole ollut mahdollisuuksia. Rikokset on aina taustoitettu mitä parhaiten ja niiden tuhoisat vaikutukset niin uhreihin, tekijöihin kuin lähipiiriinkin on kuvattu elävästi. Rikostutkinnan ohella on kirjoissa rivien välissä aina siis myös kannanotto johonkin yhteiskunnalliseen seikkaan, esim. Suomen dekkariseuran Vuoden johtolanka -palkinnon vuonna 2002 saanut Hukan enkelit ottaa kantaa vammaisten hoitoon ja kohteluun. Piripolkassa tuskaillaan nuorten huumeiden käytön kanssa, Vilpittömässä mielessä -kirjan teemoina kulkee yhteiskuntavastuun ja rasismin lisäksi ihmisen yksinäisyys ja sen vinoutuneet seuraukset, Suurta pahaa käsittelee lamaa ja siitä toipumista (vai toipumattomuutta?) jne. Ehkä kliseisistä aiheistaan huolimatta jokainen kirja kuitenkin imaisee mukaansa eikä näitä asioita suinkaan tarvitse jäädä vatvomaan ja miettimään, vaan juoni etenee soljuvan sujuvasti ilman asioihin takertumista, mutta ainakin itselleni jää monesti kirjan viimeisen lehden käännyttyä vielä aivot raksuttamaan toviksi jos toiseksikin.

Ari Haasio kirjoittaa: "Seppo Jokisen teoksissa on perussuomalainen vire. Hänen kirjansa ovat hieman melankolisia, väliin traagisia mutta silti toiveikkaita. Vieraantuminen, ahdistus ja sosiaaliset ongelmat ovat asioita, joita Jokinen kirjoissaan käsittelee. Hänen teoksissaan on voimakas yhteiskunnallinen perusta. Kirjailijan näkemykset ja kannanotot tulevat esiin hillitysti ja hienovaraisesti." (Ari Haasio Kotimaisia dekkarikirjailijoita, 2001 s. 58)

Haa! Pitkästä aikaa kaivelin arkistokuvia vajaan vuoden takaa kissakuvahaastetta varten. Aiheena oli tällä kertaa kynnet. Pienillä pennuilla on toki suloiset ja söpöiset, kerrassaan ihanan pehmoiset tassut, mutta niin vaan niistäkin silti neulanterävät kynnet löytyy. Tässä Viivi esittelee omaa kynsimiskalustoaan osasuurennosten kera.

Tämä viikonloppu onkin jo perjantaista alkaen kulunut Alastaron moottoriradalla Road Racingin Skandinavia Open -kisojen parissa. Nämä on kesän ainoat kisat, jolloin ollaan riittävän lähellä kotia (vain tunnin ajomatkan päässä), jotta yöksi tullaan kotiin. Tänä aamuna varikolle ajellessa tuossa vähän ennen kahdeksaa näytti maailta tältä:

Että semmonen "pikkusumu". Pahimpia kuvia en viitti ees laittaa, kun niissä ei näy oikeastaan mitään muuta kuin tietä sen muutama 10 metriä ja muuten on pelkkää harmautta. Hohhoi... Varikolla oli porukka kuuden aikaan aamulla katsellut ympärilleen ja todennut, että hädin tuskin viereistä varikkopilttuuta näkee vaikka väliä varikkoteltoilla ei ole muutamaa metriä enempää. Aikamoista.

Noniin, jospa yrittäisi pysytellä taas vähän paremmin menossa mukana täällä bloginkin puolella kun gradu on vihdoin viimein palautettu. Joutui tuossa toviksi jos toiseksikin karsimaan kaiken ylimääräisen oheistoiminnan loppurutistuksen ajaksi ja nyt on hommat melkein pulkassa kahta tenttiä lukuunottamatta. Että semmonen urakka on tätä puolta pitänyt syvän hiljaisuuden vallassa. Nyt on sitten keskikesä ja vaikka tässä juhannuksena onkin ukkostanut ja satanut ainakin täällä Pirkanmaalla, niin on sitä jo muutamaan kertaan saatu nauttia niistä lämpöisistäkin keleistä. Ja eiköhän niitä riitä vielä tuonne myöhempäänkin kesään, taitaa se elokuu ainakin nykyisin olla se lämpöisin kuukausi. Upottakaa siis varpaat järveen ja nauttikaa kesästä!

Ja nyt ehdin. KISSA! Ja kun kerta ehdin sen verran tännekin tulla vihdoin päivitteleen, niin osallistutaanpa samalla Viivin kuvilla tämän viikon kissakuvahaasteeseen, jossa aiheena on laukku, reppu tahi kassi. Koska valinnat on aina vaikeita, niin ollaanpa mukana parillakin kuvalla.

Kameralaukun kantohihna sai Viiviltä uudet hienot upotuskoristelut kun naskalihampaat kokeili kuinka kivasti ne uppoaa tuohon olkapään pehmikkeeseen. Kivasti uppos! Joten pointsit Viiviltä kameralaukulle!

Seuraavana käsittelyä sai reppu. Sitä oli hauska ruimia tassulla. Ja ilmeellä vedetään! :D

Tämänkertaisen koirakuvahaasteen aihesana on VATSA. Hihhih, masukuvien kavalkadiin on omalta osaltani aivan pakko osallistua pentujen massuilla. :) Ensiksi mallia siitä, miltä näyttää 10 päivän ikäisen spinonen pennun pullea vauvavatsa. :) Spinoneita on tässä blogissa nähty aikaisemminkin, joten jos ei oo osunu silmiin ja kiinnostaa katsoa miltä nämä tässä vaiheessa lähinnä shar-peiltä näyttävät koiravauvat näyttävät parin kuukauden ikäisinä tai aikuisina, niin tuota koirat-kategorian postauksia selaamalla se selviää. :) Lisää infoa ja enemmän kuvia spinoneista löytyy Ylilaurin tilalta, jonka pihapiirissä rotu on ollut tuttu näky jo vuodesta 1989. :)

Ja sitten kerrassaan hauskan värinen masu löytyi seuraavalta pikkuneidiltä! :) Pikkuneiti sai sittemmin nimekseen Aune ja se matkasi kahta vuotta vanhemman tätinsä, Tyynen, luokse pohjoiseen. Tässä ollaan juuri luovutuspäivänä ensin ihmettelemässä sisälle pölähtäneitä outoja ihmisiä keittiöön odottelua varten laitetusta aitauksesta ja sitten katsellaan maailmaa jo uuden omistajan sylistä. :)

HEVOSET

Noniin, kuten edellisissä menovinkeissä totesinkin, niin kesän kilpailukausi alkaa käynnistyä. Niinpä tällä viikolla esteratsastuksen saralla kansallisia kilpailuja järjestetään kahdella paikkakunnalla. Koko viikonlopun kestävät kilpailut pidetään Lahdessa, ja kyseessä on samalla Junioricupin, Amatöörisarjan sekä Racing Noviisisarjan osakilpailu. Kaikkiaan ilmoittautuneita ratsukoita on lähes kolmesataa, joten katseltavaa riittää! Lisäksi sunnuntaina on yksipäiväiset kilpailut Liedossa, jossa puolestaan ratsastetaan Hevoshullu ponicupin ensimmäinen osakilpailu. Kilpailuihin on yleisöllä vapaa pääsy. :)

Kouluratsastuksesta kiinnostuneiden kannattaa suunnata Lohjalle, jossa ratsastetaan Helppo A:0 (joka on Junioricupin osakilpailu), Vaativa B:3 sekä yllättävän suurella osanottajamäärällä viedään läpi myös Prix de St. Georges, joka toimii samalla Nuorten PM-katsastusluokkana.

Match show -näyttelyt tällä viikolla ovat torstaina Kouvolassa Suursuon ratsastuskeskuksessa, lauantaina Kaarinassa Tähkäpään tilalla sekä Imatralla Einolan tallilla, sunnuntaina Kontiolahdella Kantelesärkän maneesilla sekä Raumalla Kouti-tallilla.

Ns. tavallisista tapahtumista poiketen, tällä viikolla lauantaina Kylämäen hevostilalla Marttilassa on oriesittely klo 13, jossa pääsee tutustumaan niin lämminverioriisiin (Koppa de Montfront, Go Get'm Kemp) kuin suomenhevosiinkin (Pette, Pikku-Peto, Säkkärän Sälli, Samueli, Auran Aapeli), lisäksi esittelyssä mukana myös kouluperiyttäjäori, oldenburgilainen Royal Olymp. Paikalla on ruokabuffetti ja oriesittelyn jälkeen on mahdollisuus osallistua klo 15 alkavalle luennolle, jossa jalostusagronomi Terttu Peltonen kertoo jalostuksesta ja oriin valinnasta sekä Esko Oijala kertoo siittolan toiminnasta.


KOIRAT

Koiraihmisilläkään ei vappuna ole tekemisen puutetta, sillä torstaina on tarjolla agilityä Pieksämäellä. Viikonloppuna onkin sitten useita kilpailuja ympäri Suomea. Yksipäiväisiä kilpailuja on lauantaina Heinolassa, Järvenpäässä, Janakkalassa sekä Vaasassa. Sunnuntaina kilpaillaan Helsingissä ja Janakkalassa. Koko viikonlopun kestäviä kisoja on tarjolla Kouvolassa sekä Oulussa.